Haastattelussa meppi Sirpa Pietikäinen

Päivikki Kumpulaisen haastattelussa istuva EU-parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen.

Sirpa Pietikäinen (kok.)

 

Mitä EU:n tulisi tehdä jotta se saisi nykyistä enemmän luottamusta ja mielenkiintoa kansalaisilta sen toimintaa kohtaan?

 

On muistettava, että EU:n perussopimukset ja perusoikeuskirja pohjaavat arvoihin demokratia, ihmisoikeudet ja sosiaalinen Eurooppa sekä korkea ympäristön suojelun taso. Keskeistä toimintakenttää ovat sisämarkkinat ja talous.

 

EU:lla on kohtuullisesti työkaluja pitää huolta taloudesta, ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja myös työelämäkysymyksistä. Työkaluja ei sen sijaan ole vastata ihmisen suoraan tarpeeseen, hätään ja syrjintään. Kun esimerkiksi Kreikka talouskurimuksessaan päättää ottaa kaikkein vähäosasilta eniten, niin ihmiset kokevat, että EU säästää heiltä, vaikka vaihtoehto olisi ollut laittaa laivanvarustajat maksamaan enemmän veroja, ja pitää huolta esimerkiksi terveyspalveluista. EU:n tasolle pitää saada pelisäännöstöä, jolla kansalaisten tärkeät perusoikeudet turvataan erilaisissa tilanteissa.

 

Miten näet EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehityksen ja sen tilan nyt, ja miten ja millaista sosiaalista Eurooppaa olet tavoitellut / tavoittelet EU:ssa ja Euroopan parlamentissa? Mielellään konkretisoi tavoitteitasi jollakin/joillakin esimerkeillä – kiitos!

 

Sosiaalinen ulottuvuus tarkoittaa juuri sitä, miten ihmisten arki, palvelut ja perusturva on EU- lainsäädännössä turvattu. Sen seurantaan tarvitaan sosiaaliset mittarit, ei voida tuijottaa ainoastaan velka-astetta. Pitää seurata esimerkiksi työttömyyden tilaa, syrjäytymisuhan alla olevien määrä ja koulutuksen tasoa. Mittarit onkin jo kehitetty, mutta ne pitää ottaa myös käyttöön EU:n ohjauksessa.

 

On myös päätettävä yhdessä sellaisista puitedirektiiveistä, jotka takaavat syrjimättömyyden, oikeuden peruspalveluihin ja perusturvan, sillä ihmisen kaikkinainen vapaus elämän eri vaiheissa ja tilanteissa riippuu niistä; kerjäläisenä on vaikea olla vaikuttava EU-kansalainen. Ihmisten kannalta tarpeellista lainsäädäntöä olisivat perusturvadirektiivi, yhdenvertaisuusdirektiivi ja peruspalveludirektiivi.

 

Direktiivit eivät puuttuisi siihen, miten palvelut tuotetaan tai rahoitetaan, mutta ne estäisivät syrjinnän ja velvoittaisivat jokaista jäsenmaata omalla tavallaan tuottamaan hädän ja tarpeen hetkellä palveluita ja perusturvaa. Tämä ei tarkoita vain haavia, jolla pelastetaan järjestelmästä tippuneita, vaan esimerkiksi pohjoismaisen universaalin mallin mukaista tramboliinia, jolta jokainen voi ponnistaa. Ellemme tätä tee, EU jää väistämättä etäiseksi, instituutioita ja markkinoita puolustavaksi järjestelmäksi.  Lainsäädännön turvin ihmisillä olisi oikeus kannella EU:n tuomioistuimelle, kun he kokevat, että heitä ei kohdella oikein. Myös tasapaino taloudellisten ja sosiaalisten, ihmisiä koskettavien kysymysten ja niiden lainsäädännön osalta EU:ssa toteutuisi nykyistä paremmin.

 

Mikä on Euroopan parlamentin rooli talouspolitiikassa?

 

Parlamentin rooli talouspolitiikassa on kahtiajakautunut. EU:n talousohjaukseen liittyvän lainsäädännön ja esimerkiksi EU:n budjetin osalta parlamentti päättää komission esityksistä tavallisessa lainsäätämismenettelyssä. Sen sijaan esimerkiksi talouskriisiin tiimoilta perustetut väliaikaiset ja pysyvät vakausmekanismit ja pankkien kriisirahastot ovat syntyneet hallitusten välisinä päätöksinä. Lisäksi verotuspolitiikkaa koskevat päätökset ovat jäsenmaiden käsissä ja ne vaativat yksimielisyyttä päätöksenteossa. Esimerkiksi veronkierron, verovälttelyn ja verovilpin takia menetämme EU:n alueella 1000 Mrd euroa joka vuosi.  Talouspolitiikan ja verotuskysymysten tulisikin kuulua myös parlamentin päätöksenteon piiriin.

 

Miten EU:n turvallisuuspolitiikkaa pitäisi kehittää?

 

Ensisijaista on se, että on vakaita kansainvälisiä mekanismeja, kuten YK. Tiivistyvä eurooppalainen yhteistyö turvallisuuspolitiikassa on tärkeä, sillä on ongelmallista, jos EUn sisällä on 28 eri suuntaan menevää strategiaa ja mallia. Onkin järkevää toimia yhdessä siten, että esimerkiksi komentoketjut ja kalustohankinnat on yhtenäistetty, tietoja puolustusbudjeteista jaetaan ja mietitään kuka valvoo mitäkin aluetta ja rajaa. Yhteistyö ei tarkoita kuitenkaan sitä, että armeija Suomesta häviäisi, vaan oma puolustus ja sen resursointi on ensisijaista. Naton sisällä eurooppalaisen näkökulman vahvistaminen on myös tärkeää, ja Suomen natojäsenyyttä tulee maltillisesti harkita. En kuitenkaan ole varma, että Nato laajamittaisesti parantaisi turvallisuutta.  

 

Tulisiko EU:ssa olla enemmän yhteisvastuuta ja missä kysymyksissä?

 

Kantani yhteisvastuuseen on tullut esille jo vastauksissa edellä.  Yhteisvastuu on hyvä asia ja sitä on jo siis monella alalla kuten maataloudessa. Yhteisvastuuta voisi olla myös ihmisten turvassa. En kuitenkaan laajentaisi sitä esimerkiksi sosiaaliturvan osalta, koska se on kansallista. Kuitenkin jossain määrin tiettyjen perusasioiden osalta, kuten työttömyysturva, eläkkkeet ja sairausvakutuus tarvitaan säännöstöä ihmisten liikkuvuuden turvaamiseksi.

 

Mitä liittovaltiokehitys on, tarvitaanko sitä ja millaista / missä asioissa?

 

Federalismi tarkoittaa hallinnon ja päätöksenteon tapaa.  Tässä mielessä EU:n liittovaltio tarkoittaisi sitä, että komissiosta tulisi hallitus, jonka parlamentti valitsee ja neuvostosta tulisi toinen kamari, jolle nykyinen jäsenvaltioiden päätöksenteko asioista ja niiden sisällöistä siirtyisi.  Tällaista ei EU:ssa ole kuitenkaan  esitetty.

 

Esimerkiksi se, että päätettäisiin myös ihmisten minimiperusturvaa koskevasta lainsäädännöstä tavallisessa lainsäädäntöprosessissa, ei tarkoita liittovaltiokehitystä, vaan olisi rinnastettavissa maatalous- ja sisämarkkinalainsäädännön kehitykseen. Onkin kummallista, että kaikkein tärkeimmät epäreilun kilpailun mahdollistavat elementit kuten verotuspolitiikka ja ihmisten peruspalvelut ja perusturva ovat jääneet EU:n politiikan ulkopuolelle.  

 

Mitkä konkreettiset asiat ovat sinulle keskeisiä ja tärkeitä edistää parlamentissa?

 

Edellä todetun lisäksi on tärkeää saada aikaan kasvua nyt kun talouden perustaa on korjattu. Me kulutamme jo puolitoista maapalloa, joten kasvun pitää olla resurssitehokasta ja innovatiivista, fiksua kuten vaikkapa mobiiliterveydenhuolto tai kiinteistöjen kokonaisvaltainen korjaaminen parhaan teknologian periaatteella. Näin voisimme säästää yli 30 % Euroopan energian kulutuksesta. Lisäksi ihmiset säästäisivät rahaa ja ilmasto- ja työllisyysvaikutukset olisivat myös huimia. 

 

Kehityksen ja kasvun tulee olla myös sosiaalisesti oikeudenmukaista, koska se on oikein ja koko yhteiskunnan kannalta hyödyllistä. Fiksut yritykset ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia, ne kohtelevat työntekijöitään hyvin.  Ääriliikkeet ja suvaitsemattomuus saavat alkunsa ihmisten kiukusta, joka purkautuu väärällä tavalla.  

 

Julkiset palvelut ovat kasvun edellytystekijä ja tärkeä osa eurooppalaista hyvinvointia. Jos haluamme olla kilpailukykyisiä, mahdollisimman monen pitää olla koulutettu ja tasapainoinen, jotta uskaltaa ottaa riskejä ja olla luova työpaikalla. Julkiset palvelut toimivat tasapainottajina finanssikriiseissä. Esimerkiksi hyvä perusturva takaa kohtuullisella tasolla ostovoiman. Puhumme eurooppalaisista fundamenteistä, emme ”persijasta voileivän päällä”.