Pääomien yhteisöstä ihmisten yhteisöksi

 

Viimeistään tämän vuoden syyskuussa on jokainen maantiepuolen kuljetusalan ammattilainen saanut tuta, että EU:lla on väliä. Silloin nimittäin viimeiselläkin kuorma-auton kuljettajalla täytyy olla ammattipätevyysdirektiivin edellyttämä koulutus suoritettuna, muuten ei ole enää asiaa ratin taakse ammattimaiseen ajoon.

 

Ammattipätevyysdirektiivi on kuitenkin vain yksi konkreettinen säädös, joka koskettaa kuljetusalaa. Muita voimaan tulevia tai valmistelussa olevia säädöksiä ovat muun muassa joukkoliikennepalvelujen hankintaa määrittelevä palvelusopimusasetus, mitat ja massat-direktiivi sekä uusi ajopiirturiasetus.

 

Kelloa ei voi kääntää taaksepäin ja niinpä EU suoltaa säädöksiä tulevaisuudessakin. Mutta millaisia, siihen meillä on nyt vaikuttamisen paikka. Jokaisen eurooppalaisen palkansaajan ääni on tärkeä, kun ratkaistaan minkälaista politiikkaa EU:ssa harrastetaan seuraavat viisi vuotta: viime vuosien traagista ja karua kyytiä tuottanutta pääomien politiikkaa vai sosiaalisesti oikeudenmukaista ihmisten politiikkaa?

 

Periaate työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta on hyvä ja kannatettava, mutta nyt kasvottomat pääomat käyttävät sitä härskisti hyväkseen. Esimerkiksi Euroopassa rajat ylittävässä liikenteessä tapahtuva sosiaalinen dumppaus sekä lainsäädännön törkeä ylenkatsominen ei ole vapaan liikkuvuuden ajatuksen hengen mukainen. Tänä päivänä monikansalliset kuljetusyritykset rekrytoivat vuokratyövoimaa laittomilta postilaatikkoyrityksiltä sieltä mistä halvimmalla saavat.

 

Komission ajatuksena oli vapauttaa kuluvan vuoden aikana kabotaasiliikenne, eli vieraan EU-maan rekisterissä olevan ajoneuvon tilapäiset kuljetukset toisen maan sisällä, kaikista rajoitteista. Tällä hetkellä se on rajoitettu kolmeen lastin purkaukseen ja lastaamiseen viikon sisällä. Kabotaasissa työntekijöihin pitäisi noudattaa kabotaasivaltion kansallista lainsäädäntöä sekä kaikkia kansallisia velvoitteita. Eli Suomessa suoritettavista ajoista pitäisi maksaa suomalaisen työehtosopimuksen mukainen palkka. Tätä rikotaan kuitenkin räikeästi ja kuljettajia ajatetaan jopa 300–400 € kuukausipalkalla.

 

Massiivisen kampanjan seurauksena komissio perääntyi - mutta vain hetkeksi. Mikäli eurooppalaiset palkansaajat eivät halua muuttaa politiikan suuntaa äänestämällä uusi, sosiaalista oikeudenmukaisuutta edustava parlamentti valtaan, tulee esitys kabotaasiliikenteen vapauttamisesta kuin Felix-lintu takuuvarmasti seuraavan komission agendalistalle. Ja niin kauan kun Euroopan sosiaaliset ja taloudelliset erot entisten Itä-Euroopan maiden ja vanhojen jäsenmaiden välillä ovat nykyisenlaiset, ei sisämarkkinoita pidä avata vain periaatteen vuoksi. Tämä koituisi myös suomalaisen kuljetuselinkeinon ja kuljettajan tuhoksi, sillä silloin ei olisi enää mitään mahdollisuutta valvoa kuka ajaa ja millä ehdoilla missäkin.

 

Ei siis ole yhdentekevää, kuka voittaa parlamenttivaaleissa. Eurooppalaisen palkansaajan ääni- myös Sinun- ratkaisee mihin suuntaan EU:ta kehitetään seuraavan viiden vuoden aikana; rauhan ja vakauden, säällisten työehtojen sekä sosiaalisen ulottuvuuden Euroopaksi vai ahneiden markkinavoimien ja kasvottomien pääomien Euroopaksi.  

Hilkka Ahde

Yhteyspäällikkö AKT ry

Lue kirjoitus [...]

Onko EU:lla koulutuspolitiikassa vaikutusvaltaa?

Kukin EU:n jäsenmaa päättää itse koulutuspolitiikasta, mutta vuosien varrella olemme huomanneet, että EU-tason ratkaisut ja virtaukset vaikuttavat yllättävänkin paljon suomalaiseen koulutukseen ja omiin ratkaisuihimme. Bolognan prosessi muutti merkittävästi korkeakoulujamme ja toisaalta suomalainen innovaatio nimeltä nuorisotakuu on leviämässä muihin EU-maihin.

Kysyimme (Opettaja-lehti) opettajataustaisilta eurovaaliehdokkailta, mikä heidän mielestään on ollut komission tärkein koulutuspoliittinen linjaus ja miksi? Saimme todella mielenkiintoisia vastauksia kaikkiaan 23 ehdokkaalta. 

Odotetusti liikkuvuuden edistäminen, yhtenäinen tutkintorakenne ja tutkintojen tunnustaminen yli rajojen nousivat yhdeksi keskeiseksi asiakokonaisuudeksi. Toinen merkittävä kokonaisuus on Eurooppa 2020 -strategia, jonka yhteydessä Suomi sai myös merkittäviä koulutuspoliittisia tavoitteita, jotka koskevat mm. elinikäisen oppimisen ja aktiivisen kansalaisuuden edistämistä, nuorten perustaitojen parantamista ja varhaiskasvatukseen osallistumisen lisäämistä.

Nuorten osaaminen, ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja nuorten työllisyyden parantaminen ovat olleet vahvasti EU-maiden yhteisenä tavoitteena, mikä näkyi vastauksissa. Nuorisotakuun eteen haluttiin työskennellä niin Suomessa kuin Europan tasolla. Opettajataustaiset ehdokkaat haluavat selvästi jatkossakin kiinnittää huomiota nuorten tilanteeseen ja koulupudokkuuden vähentämiseen. Suomella on tässä paljon opittavaa muilta EU-mailta.

Harmillisen vähän, vain yksi ehdokas, mainitsi laadukkaan varhaiskasvatuksen, johon osallistumisessa Suomi pärjää Euroopan tasolla heikosti. Ilahduttavaa oli, että koulutuksen laadun parantaminen koko Euroopassa nähtiin maanosamme kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin perusedellytyksenä. 

Näitä ehdokkaita kelpaa kyllä äänestää ja hienoa on, että liikkeellä on erinomaisen osaava ehdokaskaarti. Tarkemmin opettajataustaisten ehdokkaiden ajatuksiin voi tutustua Eurooppa-päivänä julkaistavassa Opettaja-lehdessä. Suosittelen!

    Misukka Heljä

Lue kirjoitus [...]

Eurooppalainen koti kuntoon

Milloinkaan eivät eurooppalaiset ole olleet keskimäärin yhtä terveitä, vauraita ja oppineita kuin tänä päivänä. Euroopan unioni on ihmiskunnan toistaiseksi onnistunein rauhanhanke. Ikinä ei yhtä monen maan kesken ole voitu sopia yhtä monesta yhteiseloa helpottavasta hankkeesta.

EU:n tavoite oli lisätä keskinäistä kilpailua, jotta koko maanosa pärjäisi kilpailussa muun maailman kanssa. Mitä tapahtui? Jäsenvaltiot tekevät parhaansa mukaan myyräntyötä, jotta markkinatalous ei sen omalla kohdalla toteutuisi. Kotimarkkinoita suojellaan kilpailulta kepulikonstein.

Pankit, saksalaispankit etunenässä, ovat lainanneet holtittomasti rahaa Välimeren maiden kansalaisille. Kulutusjuhlan jälkeen Angela Merkel vaati Saksan luotottamia kansakuntia kiristämään vöitään. Pankit ja niiden johtajat pelastetaan, mutta velalliset jätetään oman onnensa nojaan.

Eurovirkamiehet muodostavat poliittisen eliitin, joka elää omassa todellisuudessaan. Herman Van Rompuy on maailmankuulu syystä, että häntä ei tunne kukaan. Jose Manuel Barroso tarjoaa kerta toisensa jälkeen ongelmien lääkkeeksi ”enemmän Eurooppaa”, kuin juopolle ryyppyä murheeseen. Surullisia hahmoja.

Eliitti on asemansa velkaa hallituksilleen. Siksi komission oligarkkinen demokratia hyväksyy kotiin päin vetämisen. Se sulkee silmänsä tilastojen väärentämiseltä. Yhteisesti sovittuja pelisääntöjä noudatetaan vain, jos niistä itse hyödytään. Saksa ja Ranska luistivat ensimmäisinä Maastrichtin sopimuksen vakausvaatimuksista.

Piru piileskelee yksityiskohdissa. Eurooppalainen lainvalmistelu ei erottele pieniä ja suuria asioita. Se ei viitsi pohtia paikallisia erityisoloja. Suomen sudet suojellaan Keski-Euroopan miljoonakaupungeissa. Läheisyysperiaate, jossa arkiset käytännön asiat jätetään jäsenmaille itselleen, on unohtunut.

Kansakunnat kuitenkin selviävät aina, tavalla tai toisella. Ei Eurooppa mihinkään häviä, eikä eurooppalainen elämänmeno. Neljä vapauttakin pysyvät. Eurooppa on kuitenkin yhteinen kotimme, vikoineen kaikkineen. Täällä kannattaa asua. Sen huomaa viimeistään kun käy muissa maanosissa.

    Lasse Lehtinen

Lue kirjoitus [...]

Ilmastonmuutoksen torjunta on MEP:in työ

Nyt valittavan Euroopan parlamentin ja komission asialistalla ei ole sen enempää eikä vähempää kuin maailman pelastaminen. Tuo porukka tulee luotsaamaan Euroopan kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin Pariisiin vuonna 2015 sekä linjamaan EU:n sisäiset ilmastotoimet.

Vanhojen ilmastotavoitteita ollaan uudistamassa siten, että nyt sovitaan jäsenmaita sitovasta 40 % päästövähennystavoitteesta vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Katseen tulisi kuitenkin olla jo vuodessa 2050, ja sinne asetettuihin tavoitteisiin pääsemisessä.

Päästöhuutokaupan tulisi olla tärkein väline saavuttaa asetetut päästövähennystavoitteet. Se ei kuitenkaan nykyisellään toimi, ja ongelmat olisikin syytä korjata. Tarvitaan uskottava ja toimiva väline tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhdessä sovittava päästövähennystavoite palvelee EU:n asemoitumista kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin. Ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan kaikki maailman maat mukaan. Vuonna 2015 Pariisin ilmastokokouksessa on mahdollista solmia kunnianhimoinen kansainvälinen ilmastosopimus. Näissä neuvotteluissa Euroopan pitää toimia sillanrakentajana.

Yhtä tärkeää on säätää Euroopan unionin tasoinen, sitova 27 % tavoite uusiutuville energialähteille.  Erityisesti Suomessa metsäpohjaisen biomassan käyttöä on lisättävä ja korvattava sillä etenkin kivihiilen polttokäyttöä. Metsähakkeen käytön lisääminen on keskeinen ja kustannustehokas tapa lisätä uusiutuvan energian käyttöä Suomessa. Uusiutuvan energiatuotannon tukeminen kasvattaa samalla Suomen energiaomavaraisuutta.

Energiatehokkuuden osalta on vielä mietittävä toimivat mekanismit, joilla energian säästäminen Euroopassa edistyy.  On hyvä, että mahdollinen energiatehokkuustavoite määritellään kun on saatu riittävästi kokemuksia energiatehokkuusdirektiivin arvioinnista. Suomalaisen teollisuuden energiatehokkuustaso on korkea. Siksi on jatkettava määrätietoisesti työtä sen viemiseksi muihin EU:n jäsenmaihin. 

 

Elina Moisio
Asiantuntija

Akava

Lue kirjoitus [...]

ÄÄNI RAUHAN PUOLESTA

Ukrainan kriisi on palauttanut monen mieleen presidentti Mauno Koiviston viisaan mietteen, jonka mukaan Suomella oli EU:n jäsenyyden hakemiselle kaksi syytä: virallinen ja todellinen.

Se virallinen liittyi vientiteollisuuden etujen ja maataloustuotannon turvaamiseen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen nopeasti yhdentyneillä länsimarkkinoilla. Ulkopuolelle jääminen olisi merkinnyt, ettei Nokia-ilmiötä olisi syntynyt eikä runsaan vuosikymmenen kestänyttä ennätysmäistä talouskasvua olisi koskaan tapahtunut. 

Sitä todellista syytä ei sanottu julki, eikä sitä Koiviston mukaan ollut tarpeen ääneen huudella. Se liittyi Suomen ulkoiseen asemaan. Uudessa tilanteessa oli mahdollista ankkuroitua länteen tavalla, joka toisi meille turvaa siinä tapauksessa, että Venäjän johtoon nousisi porukka, joka alkaisi laajentaa itäisen imperiumin rajoja sen entisiin mittoihin.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei kukaan vuonna -95 vakavasti uskonut, että neljä vuotta aiemmin kaatuneen juntan henkiset perilliset voisivat vielä joskus nousta valtaan Kremlissä. Jos se olisi arvattu, ulkopoliittisen johdon suhtautuminen Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen olisi ehkä ollut toinen.

Mutta 90-luvun alussa Venäjä oli heikkouden ja epäjärjestyksen tilassa. Ulkopoliittisesti se näytti hakevan rakentavaa suhdetta länteen ja haluavan modernisoida neuvostoajan kurjistamaa talouttaan sen avulla. Näissä oloissa EU:n jäsenyys tuntui riittävältä turvatakuulta, kun taas Naton jäsenyyden hakeminen olisi voitu tulkita hätävarjelun liioitteluksi.

EU ei kyennyt takaamaan rauhaa Balkanilla, kun Jugoslavia hajosi. Se sai Venäjän joukkojen etenemisen pysähtymään Georgiassa, mutta ei kykene estämään Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan liittämistä Venäjään. Silti EU:lla on sormensa myös siinä pelissä, jossa uusien sotien uhka on Balkanilla kadonnut, eivätkä ns. jäätyneet konfliktit eivät ole räjähtäneet silmille. Jonain päivänä EU:n avulla toteutuvat myös viikkojen ajan mellakkapoliisia ja tarkka-ampujia uhmanneiden ukrainalaisten toiveet. 

Jokainen ääni ensi toukokuun eurovaaleissa annetaan vahvemman ja toimintakykyisemmän EU:n puolesta. Se on ääni rauhan puolesta sotaa ja asevoimin tapahtuvaa laajentumispolitiikkaa vastaan. Se on arvokas ääni, koska se voi säästää ihmishenkiä.

Jarmo Mäkelä

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen ulkomaantoimittaja, joka on palvellut Moskovassa, Bonnissa, Washingtonissa ja Brysselissä. 

Lue kirjoitus [...]